Islantipäiväkirjat

Ensimmäinen viikko uusilla kotihoodseilla on lähestulkoon takana! Viimeiset pari päivää ovat olleet erityisen mainioita, sillä vapaus karanteenista neljän seinä sisällä koitti tiistaina. Ennen tiistai-iltapäivää en ollut poistunut huoneestani muille, kuin pakollisille tarpeille ja mennäkseni yhdistetylle lenkkeily-pööpöilylle lähialueille. Matka itsessään meni oikein vaivattomasti, vaikka rankka ja pitkä päivä olikin. Sain onneksi piipahtaa matkan varrella Lappeenrannassa lepäilemässä ja illastamassa ystävien luona ennen varsinaista lentopäivää. Tämä stoppi helpotti huomattavasti lähtöä edeltänyttä haikeuskuormaa, joka väistämättä seuraa joka kerta, kun menomatka lähestyy. Silti, vaikka tietää, miten väliaikaista tämä lopulta on, kuinka usein tulemme reissaamaan Suomessa, kuinka mainio kokemus on tuloillaan, ja miten hyvältä se tuntuu jo nyt. Puhumattakaan siitä, miten odotamme vieraita kylään, jotta saamme näyttää lempipaikkojamme muillekin, *vink, vink*. Hellittäisipä tämä pandemia p...

Nyt kun lähtöön on aikaa enää viikko, tuntui varsin passelilta alkaa naputella ensimmäistä tekstiä. Kuoppasin ja hautasin edellisen, suht sekalaisen reissublogin, kun totesin, että tämänkertainen kokonaisuus nappaa joka tapauksessa ja mitä luultavammin suuren osan kaikesta tekstimassasta. Näin ollen se ansainnee oman, omistautuneen tilansa. Tervetuloa siis Islantipäiväkirjojen pariin! Teen parhaani pitääkseni postaustahdin suhteellisen tiheänä. Ideaalimaailmassa tulen jakamaan postaukset tasaisesti tiukkoihin asiapostauksiin ja enemmän päiväkirjamaisiin höpinöihin. Mutta koska rennot ranteet - jää nähtäväksi, millainen on lopputulos. Tämän ensimmäisen, pienen postaukseni omistan jälkimmäisenä mainitulle tekstilajille eli vapaalle höpinälle koskien Islantia sekä minun ja maan yhteistä menneisyyttä. Saari Atlantin valtameren pohjoisosassa Ennen asumista noin 360 000 ihmisolennon ja ties monen lampaan ja islanninhevosen asuttamassa Islannissa, maasta tulivat päällimmäisenä mieleen vapaast...