Tulen ja jään maa, ja mikä siinä viehättää

Nyt kun lähtöön on aikaa enää viikko, tuntui varsin passelilta alkaa naputella ensimmäistä tekstiä. Kuoppasin ja hautasin edellisen, suht sekalaisen reissublogin, kun totesin, että tämänkertainen kokonaisuus nappaa joka tapauksessa ja mitä luultavammin suuren osan kaikesta tekstimassasta. Näin ollen se ansainnee oman, omistautuneen tilansa.

Tervetuloa siis Islantipäiväkirjojen pariin! Teen parhaani pitääkseni postaustahdin suhteellisen tiheänä. Ideaalimaailmassa tulen jakamaan postaukset tasaisesti tiukkoihin asiapostauksiin ja enemmän päiväkirjamaisiin höpinöihin. Mutta koska rennot ranteet - jää nähtäväksi, millainen on lopputulos. Tämän ensimmäisen, pienen postaukseni omistan jälkimmäisenä mainitulle tekstilajille eli vapaalle höpinälle koskien Islantia sekä minun ja maan yhteistä menneisyyttä.

Saari Atlantin valtameren pohjoisosassa

Ennen asumista noin 360 000 ihmisolennon ja ties monen lampaan ja islanninhevosen asuttamassa Islannissa, maasta tulivat päällimmäisenä mieleen vapaasti assosioituna jäätiköt, (tuli)vuoret, vesimassat, jotka liikkuvat useaan eri suuntaan (geysirit, joet, vesiputoukset), kylpylät, islantilaiset villapaidat ja toki ne lampaat ja islanninhevoset. Näin jälkeenpäin saattaisin äkkiseltään lisätä myös mahtavat jäätelöpaikat, kovat tuulet, vaakasuoran vesisateen, erikoisen mutta kauniin kielen, joulukaupat, taitavan käsityöperinteen, luonnonläheisyyden, kirjailijoiden suhteessa suuren määrän, samankaltaisen kulttuurin ja ihmiset, kalliit asunnot, ruokakaupan valikoiman suppeuden, rikin tuoksun suihkuvedessä ja siihen tottumisen. Sekä tietenkin menninkäiset ja maahiset. 

Islanti on parlamentaarinen tasavalta, jonka pääkaupunki on Reykjavík ja jota asuttaa ainoastaan tuo noin 360 000 asukasta. Islannissa puhutaan islannin kieltä, englannin kielen taitotaso on hyvä ja talous rakentuu pääosin kalastuksen, turismin ja alumiiniteollisuuden ympärille. Laulaja Björk, Hafþór Júlíus Björnsson (Game of Thronesin "The Mountain"), skyr, hapatettu hai ja saagat ovat lähtöisin Islannista. Vaikka jää on maan nimessä, talviurheilulajit eivät ole kovassa huudossa. Islantilaiset pelaavat mieluummin jalka- tai käsipalloa. Tai uiskentelevat lämpimissä altaissa. Tai mitä tekevätkään. Jääkiekkoa eivät ainakaan tunnu pelaavan. 

Todellisuudessahan Islanti on tietysti paljon muutakin. Toivon, että pääsen sukeltelemaan vielä syvemmälle maan ominaisuuksiin ja erikoisuuksiin sekä välittämään näitä vivahteita Islannin rajojen ulkopuolellekin. 

Vaihto-opiskelijan eloa Islannissa

Kävin ja asuin ensimmäisen kerran Islannissa vasta, kun päädyin Islannin yliopistoon vaihto-oppilaaksi syyslukukaudelle 2019. Aluksi harkitsin vahvasti lähtöä lämpimiin maihin, mutta tällä kertaa sekä kurssivalinnat (minusta oli tullut kunnon upuskelija), että Islannin omanlaisensa eksoottisuus ratkaisivat hakukohteen. Tulin riemukseni valituksi ja lähdin innolla matkaan.

Laskeutuessani maahan, erityisesti mieleeni jäi erikoinen kuumainen maisema, kun siinä kohta päivän matkustaneena ja huonosti nukkuneena köröttelin bussilla kohti ensimmäisenä majapaikkanani toimivaa hostellia. Ensimmäisen viikon asuin Facebookin kautta tapaamani opiskelukaverin kanssa hostellin eri kerroksissa tutustuen uusiin kuvioihin. Mikä tunne olikaan viikkoa myöhemmin siirtää kummankin tavarat kahdentoista hengen dormitorioista omiin huoneisiin - ah! Koti!

Lopun vaihtoa asuin aivan Reykjavíkin ydinkeskustassa kiinalaisen kämppikseni kanssa, lampsin luennoilla, kävin retkeilemässä ja lindy hop -tanssitunneilla ja pyörin uusien ystävieni kanssa. Yksissä juoksukisoissakin pyörähdin flunssaisena. Kerran lähdimme vuokraemännän luokse evakkoon vesivahingon korjausta varten. Siellä oli onneksemme kahvikone, kolme makuuhuonetta, kaksi pianoa ja kylpyamme, joten emme pistäneet ollenkaan pahaksemme. Ihan tavanomaista, mukavaa ja vaihtelevaakin eloa siis, vaikkakin eri kielellä ja eri kulttuurin ympäröimänä. Matkusteluni kiehtovassa Islannissa oli hyvin viikonloppupainotteista opiskelujen takia ja monta nurkkaa jäikin koluamatta. Tietenkin monta nurkkaa myös nuohottiin - sekä itsekseen että kouluhommien parissa. Siinä kaiken ohessa minä sitten Hänet tapasin ja lahjaksi saamani islantilaisen villapaidan, lopapeysan, ja pienen kirjeen kanssa lähdin kohti koto-Suomea. Se klassinen, mutta varsin hurmaava tarina. 

Romantisointi - pois se minusta

En edes aio sanoa, etteikö jänskättäisi aloittaa elämää alusta toisessa maassa (olkoot vaikka tuttu, mutta erikoinen pohjoismaa Islanti), kun tällä kertaa ei olekaan koulupaikka odottamassa, vaan pitäisi ihan työelämään lähteä. Tietenkin sen jälkeen, kun sen paikan ensin saa maasta, jossa verkostojen merkitys on työelämässä käsittääkseni hyvinkin vahva. En toki ole täysin ilman niitäkään, kiitos edellisen reissukierroksen. Saas siis nähä, kuinka käy! Mahdollisista haasteista huolimatta on kuitenkin pääosin ainoastaan kiehtovaa saada rakentaa taas yhtä uutta kotia turvalliseen ja kauniiseen maahan, jossa olen jo kertaalleen viihtynyt ja nauttinut olostani. Nyt jos koskaan on erityisen hyvä aika lähteä, kun on tutkinnot taskussa ja tie esteettömästi auki. 

Ja se fakta on totta kai ehkei jännittävää, mutta jännää, että muutan, koska haluan lopettaa odotuksen. Haluan lopettaa sen päivän odottamisen, että olisimme kumppanini kanssa samassa maassa, vaikka olisimme voineet olla vielä näinkin. Haluan lopettaa sen hetken odottamisen, että asuisin vielä ulkomailla, kun sinne on veri vetänyt tasaiseen tahtiin aina ennenkin. Jos joku olisi jokunen vuosi sitten sanonut, että kuules, jossain vaiheessa muutat rakkauden motivoimana ulkomaille, olisin saattanut vähän kättä heilauttaa ja naureskella perään. Tässä sitä ollaan silti laukkua pakkailemassa. Semmoista se näköjään on se rakkaus. 

Summa summarum:

Pienestä aivojen asennoitumisjumpasta huolimatta, olen tietenkin jälleen kerran valtavalla innolla lähdössä kohti uusia kujeita. Oletettavasti on muutamia muitakin, kenties yllättäviäkin asettumiskipuja tuloillaan, mutta mitäpä niitä etukäteen murehtimaan. "þetta reddast", kuten islantilaisten motto kuuluu. Vapaasti käännettynä se tarkoittaa: kyllä se järjestyy. Siksi ja muista edellä mainituista syistä johtuen aion ensi torstaina viilettää paineistetun purkin sisällä, lopapeysa käyttövalmiudessa, ruisleipä, valokuvat ja sadevaatteet laukussa ja maski naamalla kohti tulen ja jään maata. Pääsen heti ensimmäisenä nauttimaan koronavirustestauksen maukkaudesta (x2) sekä viiden päivän kotikaranteenista. Toivottavasti henkilökohtaisella kokillani on hyvät kotiruokareseptit katsottuna.