Taatelit ei kuulu pitsaan

Viime päivät ovat olleet sellaista sekametelisoppaa, että aivot tarjoavat tänään vain yhtä sekavia kirjoitettuja antimia. Bon appétit!

Sekalaiset ajatukset 1: 

Reilu kuukausi takanapäin. Päässä on ehtinyt pyöriä monenlaisia ajatuksia saapumisesta tähän päivään saakka. Olen ehtinyt nauttia kaikesta ajasta, minkä olen voinut käyttää omiin projekteihin, ajatuksiin, Christopherin ja tovereiden kanssa pööpöilyyn ja uuteen kotiympäristöön tutustumiseen, mutta olen myös ehtinyt tuskastua työnhaun hankaluuteen, lievään ulkopuolisuuden tunteeseen ja asioiden hoitamisen ja kielen monimutkaisuuteen. On ollut niin onnellista ja niin epävarmaa samaan aikaan. On aika avartava kokemus olla maahanmuuttaja. Ihan silleensä hyvällä tavalla avartava. Ja mikäpä sen mukavampaa, kuin jauhaa näistä tuntemuksista muiden maahanmuuttajien kera.

EDIT, myöhemmin samana päivänä:

Speaking of the devil: olin juuri työhaastattelussa mielenkiintoiseen paikkaan ja pääsin toiseen vaiheeseen! Pelkkä tähän vaiheeseen pääsy tuntuu jo lottovoitolta vaikken tulisikaan lopulta valituksi, sillä nyt ainakin tietää, että myös koulutusta vastaaviin töihin pääsy on mahdollista, vaikka olin asennoitunut tekemään ihan mitä tahansa. Ja tuntuu hassulta mainita tämä, mutta sain kehuja islannin lausumisestani - hvað? Já! Mainittakoon, että islannin kielen taitoni pyörii pääosin hyvin yksinkertaisten lauseiden ympärillä (osaan mm. komentaa koiraa), mutta ilmeisesti saan ainakin koijattua islantilaisen luulemaan, että osaisin käydä ihan oikeaakin keskustelua, haha.

Loppuuko aikatauluttamaton lötkyily? Joutuuko tässä ihan oikeisiin töihin? Eteneekö yhteiskuntaan integroituminen? Lopputulema tämän tarinan suhteen selvinnee lähipäivinä.

Sekalaiset ajatukset 2: 

Aiheeseen liittyen olen viime aikoina miettinyt useaan otteeseen sekä itsekseni että seurassa, miten paljon niinkin toissijainen asia kuin ihmisen työpaikka voi vaikuttaa siihen, miten muut arvotetaan tai miten itse päätyy kokemaan itsensä. Muun muassa parturi-kampaajatoverini mainitsi eräs päivä, miten häntä tympii se, että ammatin perusteella hänen saatetaan oletettaa olevan suoralta kädeltä vähä-älyinen. Tietämättä yhtään, mitä kaikkea hän vapaa-ajallaan tai menneisyydessään on kokenut, tehnyt ja ajatellut. Ihan uskomatonta. Toinen, korkeakoulut käynyt ystäväni taasen mainitsi, että vaikka hän pitää nykyisestä työstään, osasyy paikan vastaanottamiseen oli se, että voi näyttää utelijoille pystyvänsä siihen. Sen jälkeen hän voi kuulemma vaikka alkaa tekemään työkseen saviruukkuja ja olla silti aivan täysin tyytyväinen. 

Eikö kukin voisi tehdä vain ihan millä elantonsa ja/tai tyytyväisyytensä (parhaassa tapauksessa kai molemmat) saa hankittua ja käyttää lopun aikansa miten tahtoo ilman, että siitä tehdään numeroa? Miksi ihmiseltä kysytään lähes kättelyssä, mitä tämä tekee työkseen? Mitä suurta lisäarvoa tai lisätietoa persoonasta tämä kysymys noin perustallaajan kohdalla tarjoaa? Tarkennettakoon, että kysyminen on tietenkin mielestäni ok, mutta se, että otetaan sellainen asia kuin työpaikka heti esille ja vedetään sen pohjalta johtopäätökset, ei ole. Henkilökohtaisesti minulle on aivan yksi ja sama mitä kukin ajallaan tekee, kunhan sen ajan käyttökohteista saa sitä, mitä niistä hakee ja pyrkii siinä ohessa olemaan aiheuttamatta muille haittaa. Olkoot se hamuttu tavoite sitten tietty asema, tekemistä, merkitystä tai ihan vain toimeentuloa. Se, miten toisen ihmisen näen ei tule toivottavasti ikinä olemaan riippuvainen työn kaltaisesta ulkoisesta seikasta (tai, noh, mistään muustakaan ulkoisesta). Olemme toivottavasti enemmän kuin työpaikkamme, ulkoinen habituksemme tai ne kuuluisat sometilimme. Nih. Semmoinen väsyneistä aivoista tuleva räntti tähän väliin.

Sekalaiset ajatukset 3: 

Tänään ulkona myllää ensimmäinen kunnon talvimyrsky! Kävin hakemassa meille pitsaa hyvin menneen haastattelun ja Christopherin alkavan viikonlopun kunniaksi ja totesin siinä ensimmäisen haukun jälkeen, että taatelit ei kuulu pitsaan. Huomenna on ohjelmassa sähköisen henkilötunnuksen haku sekä pankkitilin avaaminen. Jälkimmäinen on ollut monen mutkan takana, koska konttorit ovat edelleen suljettuna - mutta huomenna pitäisi olla ne viimeiset mutkat takanapäin! Christopherin koululla on myös huomenna jonkinlainen virkistyspäivä (tosin etänä), joten vanhempainyhdistys kokkailee jokaiselle räätälöidyt ruoka-annokset ja toimittaa ne kotia. Me tosin mennään puoleen väliin vastaan, kun asutaan täällä vähän syrjemmässä. Mutta mitäpä sitä ei valmiin ruuan takia! Noms.