Jo tavaksi muodostuneet viikonloppuretket: Úlfarsfell

Päivät vierähtää niin kauhian nopeasti, että meinaa unohtua mokomat blogipäivitysten kirjoitukset -  mutta täällä ollaan edelleen! Työnhaun ja opiskelun lisäksi kirjan kuvittaminen, satunnaiset retket, neulominen ja yleinen seurustelu ovat pitäneet mukavan kiireisenä. Ei sillä, ettenkö haluaisi saada niitä ok-palkattuja päivätöitäkin, mutta olihan se jo lähtiessä tiedossa, että en tule välttämättä pääsemään ihan niin helpolla. Varsinkin, kun Covid sotkee täälläkin työmarkkinoita. Noh, ei se auta kuin sinnikkäästi jatkaa hakemusten raapustelua ja siinä ohessa jonkin uuden opettelemista! Ei jotain huonoa, ettei jotain hyvääkin. Aika on todellakin arvostamisen arvoista. 

Tänään aloitin päiväni AutoCADin opiskelulla, jonka lomassa kävin koiran kanssa juoksemassa lähitunturilla sekä soitin pari puhelua parin mielenkiintoisen työpaikan perään. Tässä iltapäiväauringon paisteessa kahvitaukoa pitäessä on mainio sauma kirjoittaa muutama rivi uudesta lähiretkikohteesta, Úlfarsfell-tunturin patikointialueesta, jonka kävimme katsastamassa tuossa taannoisena viikonloppuna. Päiväksi sattui tihkusateinen ja tuulinen lauantai, mikä oli tietenkin jälleen kerran se kuuluisa pukeutumiskysymys. 

Suosittu Úlfarsfellin retkeilyalue sijaitsee aikalailla Reykjavíkin ja Mosfellsbærin välissä, eli meiltä lähtöpaikalle ei ajanut kuin kymmenisen minuuttia. Mikäli haluaa lähteä retkelle pääkaupungista käsin, ei sieltäkään kulu ajomatkaan kuin 15 minuuttia, ja bussillakin käsittääkseni pääsee. Tuolta risteää polkuja useampaankin suuntaan, joten kierrettävää riittää. Alueen huippu kohoaa 295 metrin korkeuteen, ja sinne mekin tällä kertaa suuntasimme reilun tunnin kestäneelle päiväpatikallemme. 

Yritin saada kuvattua sitä Islannille ominaista, kirkkaan vaaleanvihreää sammalta, mutta kuten yläpuolelta näkee, lopputulema oli vähän synkähkö, mutta niin oli päiväkin, tehee. Lunta satelee jo täälläkin satunnaisesti, vaikka kaikki onkin toistaiseksi sulanut pois seuraavaan päivään mennessä. Korkeimpien vuorien huiput tosin pysyvät jo lumipeitteissään ja näyttävät oikein kauniilta. Hyvällä säällä Úlfarsfellin huipulta pystyy muutes näkemään Snæfellsjökull-jäätikön! Täytyy siis käydä kokeilemassa jäätikköbongailua uudemman kerran kirkkaampien kelien vallitessa. 

Tältä näyttää siis tämä päiväretkikohde! Vaikka tästä tuli nyt tällainen tynkäreportaasi, koska a) en halua tunkea kaikkea tilpehööriä samaan satsiin ja b) en yksinkertaisesti saanut revittyä lisää tarinaa ko. alueesta (hah), nyt on ainakin saatettu tietoon, että tällaisia maisemia löytyy myös aivan pääkaupunkialueen tuntumasta, helpohkojen kulkuyhteyksien päästä. Muilta ihmisiltä ei tällä alueella voi välttyä, oli sää mikä tahansa, mutta kiva, kun porukka ulkoilee ja istutettu metsä saa huomiota. Minulta sai ainakin. Puita! Metsää! Metsäpolkuja! 

P. S. Koska päivä (jälleen) vilahti ohitse liian nopeasti, kirjoitan näitä viimeisiä sanoja puoli seitsemän aikaan illalla. En voinut päästää aurinkoista päivää sujahtamaan kokonaan ohitse käpöstelemättä läheiseen villaliikkeeseen hakemaan lisää islantilaisia lankoja, jonka jälkeen piti tehdä vähän lisää AutoCAD-tehtäviä ja soittaa iskältä apuja. Jo alkoivat aukenemaan profiilien, putkien, levyjen ja kierteiden ja niiden mitoituksen salaisuudet!