Velkomin heim!

Viime viikonloppu oli aikas muikea. Tietenkin jo se, että voidaan porukalla touhuta asioita nukkumaanmenoaikaa katsomatta on kivaa, mutta jos noihin päiviin sisältyy retki, hyvää ruokaa ja vielä kaiken lisäksi ylläri... Ah! Koetan näin jälkikäteen koota viikon takaisia tunnelmia. 

Mosfellin valloitus

Menneen lauantain hitaan aamun jälkeen, päätimme lähteä Christopherin kera katsastamaan jonkun läheisistä patikointireiteistä. Hyödynsimme lahjaksi saamaani retkeilyreittikarttaa ja valikoimme kohteeksi pienen ajomatkan päässä sijaitsevan Mosfellin. Koira kyytiin ja menoksi! 

Lähdettiin kiertämään noin neljän kilometrin lenkkiä vastapäivään. Heti alkuun pääsimme ihastelemaan pientä kanjonia, jonka jälkeen seurasi kävelyä kapealla reunuksella sen vierellä. Suunta kuuitenkin loivasti ylöspäin. Islanti päätti antaa meille ripauksen aurinkoa kannustamaan nousua. Nautin tietenkin täysin siemauksin jokaisesta potentiaalisesta D-vitamiinintuotantohetkestä, jonka täällä saa, mukaan lukien tuo lauantai-iltapäivä.

Nousua tehdessämme edessä aukeni Islannille tyypillinen, kivikkoisen maan peittävä kirkkaanvihreä sammalikko. 282 metriä korkean huipun saavutetuamme ja vuorien ympäröimänä ihastelin ympäröiviä värejä ja ihmettelin edelleenkin näinkin suotuisaa säätilaa, sillä aamulla ikkunasta katselemalla käsin tehty ennuste oli näyttänyt vähän toisenlaista tulemaa. Oli niin kaunista. 

Alamäki oli pitkälti pirunpeltoa ja maasto jyrkempää käveltävää ennen loppupätkän peltoaluetta, jolla asusti monta, pörröistä islantilaista lammasta. Näiden näkeminen tietenkin herätti islanninlammaskoiraa veressään omaavan bordercollie-seuralaisemme vaistot, joka löi jarrut pohjaan aidan viereen. Koira hetkeksi kainaloon ja loppusuoraa pitkin eteenpäin. Koska olemme Islannissa, saimme loppupätkälle myös sen odotetun, kevyen, virkistävän ja hyvin tyypillisen sadekuuron. Pukeutumiskysymyksiä. Ja saatiinpahan otettua parkkiksella kuvat, jossa kiertoon laitettava auto näyttää tavallista kiiltävämmältä myynti-ilmoituksessa! Kaiken kaikkiaan suositeltava lenkki ja lyhyen ajomatkan päässä myös Reykjavíkista, mikäli sieltä vuokraa auton pienet päiväretkikierrokset mielessään. 

No se ylläri!

Tullessamme kotiin tunturiretkeltä, ihana vuokraemäntämme/yhteinen ystävämme/kämppiksemme oli levitellyt joka paikan täyteen pieniä lahjoja ja post it -lappuja kaikenkarvaisilla kivoilla ja humoristisilla viesteillä varustettuna. Hän oli järjestänyt tervetuloa kotiin -yllärin! Ja kuten naureskelimme jälkeenpäin - tyypilliseen islantilaiseen tapaan myöhässä, heh. Kaikki tarvitsisivat tällaisen toverin. Já? Já. 

Sanomattakin on varmaan selvää, että tämä pieni mutta mitä vekkulein ele sai olon hyvinkin kotoisaksi ja olin tietty hymy korvissa koko illan ja pitkälle tätä viikkoa. Varsinkin, kun tehtiin vielä porukalla pitsaa ja katsottiin jokunen jakso Stephen Kingin kirjaan perustuvaa The Outsideria. Stevie the TV:n ohjeistukset otettiin tässä taloudessa hetimmiten tilanteen vaatimalla vakavuudella. On niin hyvä tuntea jo nyt olevansa kotona, varsinkin, sillä...

Joulu on peruttu

No ei nyt sentään, senkin höpönassut - vietellään vain vähän eri tyylillä tällä kertaa! Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Suomeen meille (eli iskän ja äidin tykö) joulunviettoon, mutta todettiin, että lentojen hinnat yhdistettynä tämänhetkisillä tiedoilla minimissään kahdeksaan karanteenipäivään ja neljään koronatestiin eivät saaneet reissua näyttämään kovinkaan järkevältä. Myös aika, jonka voisimme viettää kotona lyhentyisi noiden karanteenipäivien takia vähän turhan paljon suhteutettuna noihin edellämainittuihin muuttujiin. Aivan ensimmäinen ja alkuperäinen suunnitelma oli matkustaa Idahoon Christopherin perheen luokse kylättelemään, mutta, noh, Amerikka tällä hetkellä.

Joka tapauksessa, suunnitelmana on aloittaa asennoituminen joulunviettoon Islannissa kahden kesken - ja mikäpäs täällä on ollessa. Myös Christopher, joka ei pahemmin joulusta perusta, lupasi minulle viettää aattopäivää vaikka väkisin. Ja täytyyhän sitä saada apukädet karjalanpiirakoiden ja joulutorttujen tekoon, heti kun saan metsästettyä tarvittavat ainekset tuolta jostakin. Meidän "kylällä" on jo muuten joulukuusikin valoineen pystytettynä! Tip tap!