Tässä suihkunraikkaana ja vesisateessa juostun lenkin jälkeen on hyvä palata kauniisiin lumisiin päiviin uudenvuoden tienoille - Arnarstapiin! Arnarstapi on pieni kylä Snæfellsnesin niemimaan eteläpuolella, noin kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä Reykjavíkista. Snæfellsnesin niemimaalla sijaitsee myös Snæfellsjökull-kansallispuisto, missä sijaitsevat samannimiset jäätikkö ja tulivuori sekä monia muita upeita luontokohteita. Vaikka alue itsessään oli yksi vakiopaikoista, minne ajoimme Islantiin tulleiden vieraiden kanssa, en ollut kertaakaan poikennut tähän meren äärellä sijaitsevaan kylään. Tällä kertaa oli hyvä syy tehdä pieni mutka matkaan, koska olihan meillä mökki varattuna!
Mökkejä saa vuokrattua mm. ammattiliittojen kautta, jolloin ne ovat tavallista edullisempia. Islannin vuokramökit, joissa olen itse ollut, ovat kaikki olleet suhteellisen tilavia ja moderneja. Varusteluihin ovat kuuluneet peruskodinkoneet (jääkaappi, tiskikone, kahvin- ja vedenkeitin), siivousvälineet, kaikki ruuanlaittoon tarvittava välineistö sekä usein myös palju - pore- ja led-järjestelmillä tai ilman. Olen tullut siihen lopputulokseen, että paljut ovat Islannin saunoja. Kelpuutetaan.
Uudenvuoden aattona sattui olemaan aurinkoinen sää. Tässä osaa maata oli myös paljon enemmän lunta kuin mitä kotiseudulla, joten tie vei väistämättä ulos, autolla vähän edemmäs ja takaisin ulos. Pääkohteenamme oli Djúpalónssandur, tumman rantahiekan, kallioiden ja voimakkaiden aaltojen mekka. Rannan lähellä sijaitsevat vuonna 1948 haaksirikkoutuneen troolarin jäännökset, muistona hukkuneille. Alueelta löytyy myös kiviä, joita nostamalla testailtiin aikoinaan kalastajien voimia. Jätimme kuitenkin kivet nostamatta (syystä että ne oli piilotettu jonnekin) ja suuntasimme aivan rantaan ja kallioita pitkin yhä eteenpäin - oli laskuveden aika, joten pääsimme hiukka lähemmäs näitä muodostelmia. Aaltojen ääni ja liike oli niin kovin hypnoottista kuultavaa ja seurattavaa.
Vietettyämme hyvän tovin Djúpalónssandurilla, alkoivat ruuanhimo ja jääkaapissa odottavat herkut ajaa mökkiä päin. Paluumatkalla oli kuitenkin vielä pakko pysähtyä ihmettelemässä Lóndrangarin laavakallioita, joilla olin vieraillut jo pari kertaa aiemmin sekä parin hyvän ystäväni että siskoni kanssa. En voinut vastustaa kiusausta käydä ottamassa kuva samasta paikasta talvipuvussa ja lähettää sen heille, keiden kanssa jaoimme ensimmäiset hetket näiden maisemien äärellä. Kyllä luonto on kaunis.
Loppuaaton vietimme katsellen pari jaksoa Fargoa, juoden lasin skumppaa ja istuen ulkona paljussa kuutamon alla. Täytynee alkaa katsomaan nelivetoautoa ja pyytää töistä tuplanäytöt etätöitä varten, jotta voidaan muuttaa asumaan mökkiin Islannin maaseudulle. Mainittakoon, että oli vähän jännät paikat huristella Toitskulla loskassa kapeita teitä pitkin.
Eli jospa vielä toistaiseksi siis pysytellään täällä Mosfellsbærissa. Rentoa viikonloppua!
Kommentit
Lähetä kommentti