Maanjäristyksiä ja grande finale

Moni on varmaan uutisia seuratessaan huomannutkin, että meille saatiin tänne pitkän maanjäristyskauden (á 50 000 järistystä) lopputulemana aevan oikea, uusi ja aktiivinen tulivuori! Tuona perjantai-iltana, marraskuun yhdeksästoista päivä, koko Islanti seurasi livestreamia, jota kuvattiin Fagradalsfjallin laitamilta. Pimeää oli ja punaista väriä näytti tulvivan keskeltä. Tämän tapahtuman jälkeen tuolta alueelta ei ole yleisöryntäystä puuttunut. On siellä jo pekonia ja muniakin kokkailtu laavan päällä. 

Kun nuo mainitut, tulivuorenpurkausta edeltävät järistykset olivat kuumimillaan, kävimme muutaman ystävän kanssa katsomassa, josko fumarolit olisivat olleet entistä aktiivisempia. Tämän postauksen kuvituskuvat ovat tämän päivän ajalta. Päädyimme lopulta töröttämään Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaatan välissä sekä kiertämään koko Reykjanesin niemen ympäri. Tämä oli tosi mieleenpainuva päivä, jonka aikana sää vaihtui raekuurosta aurinkoon ja kaatosateeseen, valehtelematta kymmenen minuutin välein. Ajatuksena on ehdottomasti käydä myös katsomassa tätä tämän hetken Instagram-julkkista ja median lemmikkiä, mutta ajattelin tehdä sen vasta, kun pahin ihmisryntäys on hiipunut.

Koska tulivuorelle tulee lähimmältä tieltä matkaa ja se tietenkin kiinnostaa, varsinkin alussa ihmiset lähtivät tuonne seikkailemaan huonoissa varusteissa ja välillä eksyivät suunnista. Pelastushenkilöstö tuli sitten perästä keräämään loputkin bongarit kotiin. Tästä viisastuneena etsintä- ja pelastuspartio otti homman suht nopeasti haltuun ja merkkasi noin 3,5 km per suunta pituisen reitin sinne ja takaisin. Tätä ennenkin viranomaiset olivat tietenkin jo seuranneet kaasujen määrää ja ohjeistaneet tarvittaessa. Tämä reittihän on ihan loistava juttu ottaen huomioon, että tämä purkaus voi kestää hyvinkin kauan, jopa vuosia. Kunhan turismi alkaa taas kokea uutta nousuaan, tämä lienee monen listalla. Turvallisuuden lisääntymisen lisäksi myös luonto kiittää, kun jokainen kävijä ei etsiydy kohteeseen omia reittejään, pitkin herkkää sammalkenttää, joka jo nyt joten kuten kitkuttelee laava-alustansa päällä. 

Luonto on vain niin huikea. Tuntuu ihan mielettömältä ajatukselta jo itsessään se, että sieltä sitä sisustaa pukkaa ulos, mutta varsinkin se, että sitä pääsee katsomaan ilman, että tarvitsee pelätä henkensä kaupalla! Tämä onkin tietenkin tämmöinen kiltti tulivuori, laaksossa ja ilman asutusta ympärillä. Ystävä oli napannut mulle tuolta pienen palan magmakiveä. Tuleekohan tästä seuraava hitti jo Islannissa turisteille kaupattavien vuoristoilman ja jäätikkösaippuan rinnalle? Jäämme odottamaan. 

Kun tämä pieni tekstinpätkä menee julkaisuun, olen jo matkalla pidemmälle pääsiäislomalle rakkaan perheen luokse Suomeen, muutaman koronatestin ja koronamatkustusstressin jälkimainingeissa. Christopher ei valitettavasti päässyt Suomi-perheen luokse kylättelemään kovasta tahtotilasta huolimatta, sillä hänellä ei ole mahdollisuutta olla karanteenissa, etätöistä puhumattakaan. Taitaisi myös pitää olla aika painava syy maahantuloon näiden nykyisten rajoitusten keskellä, kun ei satu Suomen passia omaamaan. Sniff. Kesällä sitten. Täytyy mainita, että kyllä on mahtavaa, kun tällä kertaa heippojen sanominen ei tarkoita kuukausien erossa oloa. 

Kivaa pääsiäistä kaikille blogia säännöllisesti ja satunnaisesti seuraaville, sekä kauttakulkijoille!