Viisi päivää huoneessa 225 ja yksi vapaudessa

Terveiset jälleen täältä Helgafellin juurelta! Olipahan huisia käydä Pohjois-Karjalassa pyörähtämässä. Reissuun sisältyi laavuilla kököttämistä oikein olan takaa, mämmiä ja karjalanpiirakoita, perheen kanssa oleilua, sukulointia yhden kuumotuksissaan ja kaiken varalta otetun koronatestin jälkeen, ystäviä, mökillä pilkintää, metsässä pyörimistä, sekä tietenkin saunomista. Matkan loppupuolella pääsi piipahtamaan vielä ihanaisen serkun luona Hyvinkäällä ja näkemään aina yhtä energisiä täditettäviä. Hyvin nukutti illasta! Kaiken tämän mahdollisti yleinen varovaisuus, pääsiäisloma sekä yhteensä kokonaiset viisi PCR-testiä (ennen lennoille pääsyä, yksi lentokentällä palattuani, yksi viiden päivän karanteenin jälkeen sekä se yksi kaiken varalta tehty testi Suomen puolella). Niin, ja pääsin myös ottamaan vielä yhden ylimääräisen matkaa edeltävänä viikkona suhteellisen heikon altistusepäilyn takia. On tullut siis nenänielu nuohottua.

Islanti ehti myös tuossa kahden viikon aikana vaihtaa karanteenisäädöksiään moneen kertaan. Olin alunperin menossa reissun jälkeen viiden päivän kotikaranteeniin, mutta paria päivää ennen lähtöä Islannissa tiukennettiin rajoituksia niin, että kaikkien samassa asunnossa olevien täytyisi liittyä viiden päivän karanteeniin. Samalla karanteenihotellissa pysyminen annettiin vaihtoehdoksi myös ei-riskimaista saapuville, siitä tehtiin ilmaista sekä ilmeisesti myös kotikaranteenissa olevien valvontaa tehostettiin. Tämä kaikki siksi, että todettiin, että edes riskimaista tulevia ei voida lain perusteella pakottaa hotelliin, mikäli he voivat osoittaa kotiolojen olevan karanteeniin kelpaavat. Koska olen kotonani ainoa, joka voi tehdä töitä etänä, suuntana lennon jälkeen oli Fosshótel Reykjavík.

Mikäli halusi valita karanteenipaikakseen "karanteenimajoituksen", tämä ilmoitettiin lentokentällä. Koska tiesin tulevan sijaintini etukäteen, ilmoitin hotellin osoitteen myös rekisteröintilomakkeeseen, joka tulee täyttää ennen maahantuloa. Laskeutumisen jälkeen suuntasimme siistissä jonossa kohti koronatesti numero yhtä ja siitä kohti bussia, joka toi hotellille. Ilmoittauduimme hotellin aulassa paikallisen Punaisen Ristin työntekijöille, kerroimme ruokavaliotoiveet ja saimme avainkortit huoneeseen. Hissiin pääsi yksi kerrallaan ja hotellin työntekijä painoi nappia puolestamme. Sinä sunnuntai-iltana alkoi viisi yötä kestänyt eristykseni. Ja alkoi muuten ihan hyvin - ehdin sopivasti illallisaikaan paikalle! Christopher toi myös melkoisen mahtavan selviytymispakkauksen respaan, mistä se tuotiin yläkertaan. Puhuimme hetken puhelimessa ikkunan läpi toisiamme katsellen. Kadulla oli pari muutakin mahdollista kumppania/perheenjäsentä vilkuttelemassa hotellissa hengaileville. Oli aikas suloista. 

Huone 225

Olin ensin aikeissa kertoa päivistä yksi kerrallaan, mutta totesin, että tuleepahan aika samankaltaista listausta, hah. Koska karanteenini sattui olemaan sopivasti maanantaista perjantaihin, ensimmäisen kahdeksisen tuntia heräämisen jälkeen kuluivat töiden parissa. Mennyt viikko oli myös suhteellisen kokousrikas, joten sai höpötellä milloin kenenkin kanssa työpäivän mittaan. Soittelimme myös joka päivä Christopherin, sekä joko vanhempien, mummojen tai ystävien kanssa. Otin myös tavoitteekseni urheilla joka päivä, vaikka ulos ei päässytkään. YouTuben tanssitreenivideot tulille siis! 

Treenaamisen, puhelimessa turisemisen (ja syömisen) lisäksi, rutiineihin kuului kirjoittaa päiväkirjaa, lukea kirjaa, piirrellä sekä harjoittaa hotellielämän luksusta, eli käydä kylvyssä. Työnkuvaani kuuluu jo itsessään niin paljon tietokoneen näytön tuijottelua, että ei edes käynyt mielessä katsoa sarjoja ennen torstai-iltaa. Aika kului melkein pelottavankin mukavasti koko tuon viiden päivän ajan. Tällä on varmaan sitten jotakin tekemistä suomalaisuuden kanssa. Pieni eristys tunnu missään. 

Ruoka, toiveiden mukaan kasvispohjainen, tuotiin ovelle kolmesti päivässä poisheitettävässä astiassa - aamiainen klo 8:00-9:30, lounas klo 11.30-13:00 ja illallinen klo 18:00-19:30. Ruoka oli usein ehtinyt jo jäähtyä matkan aikana, mutta oikein syötävää se oli silti. Ei traumoja. Boksi jätettiin syömisen jälkeen oven ulkopuolelle, josta se sitten kerättiin aikanaan. Henkilökunta oli erityisen mukavaa ja he monesti odottivat oven takana niin kauan kunnes ovi avattiin. Arvelimme, että heidät on varmaan erityisesti koulutettu olemaan supermukavia ottaen huomioon, että huoneissaolijat viettivät nuo viisi päivää - ellei pidempääkin - ilman muita ihmiskontakteja. 

Torstain illallislaatikon päälle oli viimein jätetty odotettu lappu, eli ohjeet toiseen testiin menemiseen! Työntekijä soitti vielä illalla ja kertoi tarkemman testiajan, joka oli 8:40 perjantaiaamuna. Perjantaina oveen koputettiin ja sai luvan käppäillä samassa kerroksessa olevaan konferenssihuoneeseen tämän reissun viimeiseen testiin. Tulos tuli jo kahden maissa ja siitä hetkestä alkaen olin vapaa lähtemään. 

Kotihommia ja vähän matkustamisesta

Vaikka oli tietenkin ihan mahtavanparasta päästä käymään kotona, en voi kyllä suositella ainakaan kahta viikkoa lyhyempien reissujen heittämistä edes matalan riskin maasta toiseen. Sen verran sisältyy kaikenlaista ylimääräistä operaatiota matkustamisen mahdollistamiseen - mikä on tietenkin ihan ymmärrettävää tässä tilanteessa. Ken leikkiin lähtee, ja niin edelleen. Noin ylipäätään matkustaminen tuntui kyllä hyvinkin turvalliselta, ihan jo syystä että jokaisella koneeseen nousijalla oli negatiivinen PCR-testitulos. Myös Islannin puolen lentokoneessa sai koko kuuden penkin rivin itselleen sekä meno- että paluumatkalla. Finskillä oli vähän ahtaampaa, mutta edelleen jokainen koneessaolija oli testattu kahta päivää ennen matkaa. Enemmän siis jännitti, nappaako tartunnan esimerkiksi ensimmäisestä kaiteesta, johon koskee kentän ulkopuolella. 

Ah-niin-vapaata perjantai-iltaa vietettiin lämpimän ruuan kokkailun, Solar Opposites:in ja tietenkin kävelylenkin parissa. Olipahan mukavaa käydä illalla omassa suihkussa, nuuskutella raikasta (tuuli tietenkin tuhatta ja sataa) ilmaa parvekkeella ja mennä omaan sänkyyn, puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan. Kotona paras, mutta en valittaisi myöskään koetuista karanteenipuitteista ja suunnittelemattomasta omasta ajasta. Voisi olla huonomminkin, kuin pysyä ruokittuna ja veloituksetta suhteellisen pienen hetken ajan Reykjavíkin keskustassa, neljän tähden hotellissa. Ja eipähän tarvinnut kuumotella, voisiko potentiaalisesti sairastuttaa kanssaeläjiä. Siltikin, rokotetta odotellessa. 

TL;DR: Mahtava reissu Pohjois-Karjalaan, olispa aina loma, matkustus hankalaa, viisi päivää karanteenihotellissa ei ollut traumaattinen kokemus ja kiva olla kotona. 

PS. Kävin eilen katsomassa Fagradalsfjallin tulivuorta muutaman ystävän kanssa! Tuijottelin sitä laavan pulppuamista hypnotisoituna. Se oli aikas mahtava kokemus. Kirjoittelen tästä toisella kertaa.