Stykkishólmur - kalastuskaupunki Länsi-Islannissa

Mä olen aivan toivottoman jäljessä kaikesta siitä, mistä olen halunnut kirjoittaa. Tämän takana ovat pääosin paha neuloosi ja kesän tulo ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet. En tiedä miten nämä kaksi sopivat yhteen yhtään millään tavalla, mutta tilanne on tämä. On kuulkaas tullut sukkaa ja lapasta neulottua ja lankakaupoilla rampattua. Kenties se on sitäkin, että teen työtäni pääosin tietokoneen ääressä, joten viikonloppuisin tulee hyvin harvakseltaan edes vilkaistua läppärin suuntaan.

Ensin kuitenkin pieniä tilannepäivityksiä ennen kuin turinoin muutaman sanan jo parin kuukauden takaisesta kevätretkestämme Stykkishólmurin liepeillä: täällä on ollut mahtavan kesäisiä päiviä, vaikkakin lämpötila liikkuu valtaosin siinä kymmenen asteen tuntumassa. Tänään aloitin aamuni kiipeämällä kohti Esjan huippua ja hölkkäämällä alastulomatkan aina kahvitaukosoppeen lupiinien keskelle, tuulettomalle mättäälle. Ensimmäiseen kesälomaviikkoon, jota varten varasimme nelivetoauton kattoteltalla (!!!), on enää kolme viikkoa, jolloin myös ystävä Suomesta tulee kylään. Sitten lähdemme me samalla lennolla Suomeen pariksi viikkoa. Christopher lähti käymään kotona Idahossa, mutta eivät vielä päästäneet ei-kansalaisia, eli minua, rajan ylitse, joten yritämme yhdessä uudelleen ensi pääsiäisen aikoihin. Mikäs täällä tosin ollessa kun on ystäviä ympärillä, paljon nähtävää ja neulottavaa. Sain myös ensimmäisen koronarokotteeni menneellä viikolla yllätyskutsun myötä, joka tuli 15 minuuttia ennen itse rokotusta, jonka näin 40 minuuttia annetun aikani jälkeen ja minne piti ajaa 15 minuuttia työpaikaltani - mutta ehdin! Ajelin rokotuspaikalta, urheiluhallilta, vielä kotiin jatkamaan töitä etänä, minkä jälkeen lähdin uimaan lähialtaille. Yön aikana tuntui, että rokote alkoi tehoamaan ja herättelemään omaa puolustusjärjestelmää ja keho nostikin hieman lämpöä, mutta aamulla sekin oli jo ohi ja lähdin siitä sitten edellispäivänä lukkoon lyödylle patikalle. Menneenä torstaina, 17. kesäkuuta, oli Islannin itsenäisyyspäivä, vapaa siis. Húrra og gleðilega þjóðhátið Ísland!

Mitä myöhäisin Stykkishólmur-reportaasi

Mutta se Stykkishólmur! Olimme varanneet mökin Stykkishólmurin lähettyviltä, vähän syrjemmästä, jo alkutalven aikaan. Tämän reissun oli tarkoitus olla pieni irtiotto sen varalta ellemme olisi päässeet Suomeen kylään, minne toki Christopher ei tuolloin päässytkään. Stykkishólmur on pieni, noin tuhannen ihmisen asuttama kalastuskaupunki Snæfellsnesin niemimaalla, noin parin tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta. Kaupungista itsestään ei nyt ole ihan hirveästi kerrottavaa muuta kuin, kuinka söötti se oli. 

Meidän vuokramökkimme sijaitsi Helgafellssveitissa, maan pienimmässä kunnassa, järven rannalla parin muun mökin vierellä. Kävelymatkan päässä sijaitsivat kyläkirkko ja pari naapuritaloa, myös heidän, jotka olivat rakentaneen nuo kolme mökkiä. 

Paluumatkalla kotiin pysähdyimme vuonon laitaan ja valitsimme vuorenhuipun minne kiivetä. Huipulle päästyämme ja evästaukoa pitäessämme paikallisesta leipomosta ostettujen sämpylöiden kera, päätimme jatkaa vielä ihan hiukan seuraavan pienen huipun taakse.

Siellä oli vesiputous. Islannin yllätyksiä. 

Mökin lähellä oli myös Helgafell, minkä päälle tuli vanhan uskomuksen mukaan kävellä sanomatta sanaakaan, jotta saa kolme toivomusta. Helgafellin eli pyhän vuoren laella on aikoinaan sijainnut Thorin temppeli ja jonne saagojen sankaritar Gúðrún Ósvífursdóttir on itse saagojen mukaan haudattu. Olemme kummatkin kaukana taikauskohommista sekä uskonnoista noin ylipäätään, mutta siinä oli jotakin vilpittömän kaunista ja kunnioittavaa olla vain hiljaa koko se aika, minkä tuolla vietimme. Hyvä ystäväni kerran viisaasti sanoi, että kun ei usko mihinkään ylimääräiseen, viitaten myös ulkoapäin tulevan sosiaalisen standardin mukaiseen elämiseen, voi löytää tarkoitusta ihan mistä vaan. Hän sanoitti yhden kauniin elämänfilosofian niin kovin hyvin.