Glymur ja alkukevään harvoja aurinkoisia päiviä

Missä sitä ollaan oltu?

Viimeistä paria kuukautta Islannissa viedään ennen muutto-operaatiota meren ylitse omaan kotiin Pohjois-Karjalan maaseudulle - aikas hurjaa, miten lähellä on ulkosuomalaisena elelyn (toistaiseksi voimassa oleva) loppu! Elämä on ollut varsin vauhdikasta joulu-tammikuun Suomi-loman jälkeen, vaikka tällä hetkellä ei siltä juuri tunnukaan kun on viikon aikana ehtinyt jo asettua takaisin arkeen. Uuvuttavaakin toisinaan, mutta elämänmakuista.

Kävin uudella Suomi-pyörähdyksellä helmi-maaliskuun vaihteessa moikkaamassa vastasyntynyttä täditettävää ja ystävän esikoista, järjestelin tulevan kodin jätevesijärjestelmän rukkausta, aloittelin opettelemaan uuden tiimin ja tittelin tuomia työjuttuja, juoksentelin kyläpaikasta ja häppeningistä toiseen, sain vieraita Venäjältä ja Helsingistä ja pääsin äänittämään taustalauluja lahjakkaan toverin bändin parille uudelle kappaleelle. Hän hoiti siis kaiken työn, minun ei tarvinnut kuin laulaa luikautella. Melkein heti paluun jälkeen yksi parhaista ystävistäni tuli hänelle hankitulle 30-vuotissynttärireissulleen tänne meille pariksi viikkoa, jonka aikana patikoimme tämän postauksen pääaiheena esiintyvän Glymurin reitin. Tästä samantien poistuimme Amerikan maalle Christopherin perheen luokse kolmeksi viikkoa. Tänään tulee viikko ja yksi päivä kotona olelua ja omassa sängyssä nukkumista ja auringossa palamisen jäljet alkavat taas haihtua Islannin viileydessä. 

Voiko vesiputouksiin kyllästyä?

Mutta se niistä kuulumisista! Jatkakaamme sulavasti katsomaan kuvia Islannin toiseksi korkeimmasta vesiputouksesta, Glymurista, ja sinne johtavan patikkareitin varrelta. Glymurin kierroksen ehtii tekemään hyvin reilun puolen päivän aikana, vaikka 198 metrin putouksen ja maisemien ihasteluun jättäisikin enemmälti aikaa. Reykjavísta kohteen parkkipaikalle ajaa noin tunnin ja itse kierros kestää noin kolme ja puoli tuntia. Reitti on hyvin merkitty ja useimmat taitavat kiertää sen vastapäivään, jolloin vastaan tulee ensin luola, sitten joen ylitystä tukin kautta, tiukka ylämäki vesiputoukselle kanjonin laitaa pitkin ja toinenkin joenylitys (ilman tukkia) ennen laskeutumista takaisin kohti lähtöpaikkaa. Joen ylittävä tukki ei ollut meidän visiittimme aikana paikoillaan, mutta kävimme ihmettelemässä joen laidalla sekä luolassa ja suuntasimme sitten lähtöpaikan kautta reittiä myötäpäivään. 

Sammal oli alkanut jo vihertää ja saimme auringonpaistetta ihan koko retken ajaksi. Töpäkän ylämäkinousun jälkeen pysähdyimme pienen puron varteen täydentämään vesipulloja (Glymurin lähde on joki, jonka vesi tulee jäätiköiltä) ja taivalsimme viimeisen, suht tasaisen pätkän kohti kanjonin reunaa. Ja sitten sitä kuvatulvaa sanojen sijasta inspiroinnin välineeksi tuleville Islannin reissuille!

Vaikka kauniita ovatkin, kuvat eivät siltikään tee mielestäni aivan oikeutta, joten lento-/lauttalippuja varailemaan vain ja kohti saarta Atlantin keskellä! 

Mitä seuraavaksi ja muuta pikaista löpinää

Olen miettinyt aiheita, mistä voisin vielä kirjoitella tänne jos ja kun löydän aikaa ja motivaatiota ihan tutkivampaankin blogipostailuun. Itseäni kiehtoisi tällä hetkellä eniten kirjoittaa Islannin suhteesta Euroopan unioniin, saagoista ja uskonnoista, elinkeinoista tai finanssikriisistä, mutta jää nähtäväksi pääsenkö näihin aiheisiin tekstimuodossa tällä alustalla. Toivon niin! Kenties viimeistään sitten kun olemme jo Suomen puolella kun yhteydet tänne ja sitä myötä tekosyyt pitää blogia elossa kuitenkin säilyvät jo työnkin takia. 

Parin seuraavan kuukauden konkreettiset tavoitteet sisältävät muuttohommien järjestelyä, edelleenkin sen jätevesijärjestelmän päivitykseen liittyvää pyörittelyä, vieraiden kanssa touhuilua ja naimisiin menoa.

Lopuksi: alkuvuoden satunnaiset parhaimmat/mielenkiintoisimmat kategorioissaan (myöskin mielivaltaisesti valituissa) ovat:

• Sarjat: Severance, Man Seeking Woman, Peacemaker.
• Kappaleet: Minulla on ollut Erra-kausi. Kaikkea siis heiltä. Ja LP:n Lost on You oli yhdessä vaiheessa myös kulutuksella, enkä varsinaisesti tiedä miksi.
• Reseptit: Tofujutut. Yritän oppia tekemään syötäviä tofujuttuja. 
• Podcastit: The Deprogram. Mulla on usein hankaluuksia löytää podcasteja, jotka saan kuunneltua alusta loppuun saakka, mutta tämä vaikuttaa varsin lupaavalta. 
• Harrasteet: Pyöräily metsäpoluilla ja impro. 
• Hetki: Yllätyskihlasormus ja "virallinen kihlaus" Idahon Sawtooth-vuoriston edessä. Olimme siis muutenkin astumassa avioliiton satamaan ennen Suomeen muuttoa, mutta sisäinen Finsessani ja romantikkoni pitivät elettä niin kauniina, mukavana bonuksena se, että saan aina kantaa elämäni rakkaudesta muistuttavaa Idahon osavaltiojalokiveä mukanani. Ja: kuumat lähteet! Perheet, ystävät, vauvat ja koirat! Auton irrotus umpihangesta! Dyynit! Palapelin kasaus porukalla! Syöminkihetket! 
• Havainnot: Korppien määrä. Lukemattomia havaintoja Amerikan ja Euroopan eroista. Ihmiset.
• Kirjat: Exhalation: Stories (Ted Chiang).
• Päähänpistot: Pariskuntamalleina heiluminen paikallisen valokuvaajan portfoliota varten. Pokémon-piirrustuskilpailu.