Islantipäiväkirjat

Viime päivät ovat olleet sellaista sekametelisoppaa, että aivot tarjoavat tänään vain yhtä sekavia kirjoitettuja antimia. Bon appétit! Sekalaiset ajatukset 1:  Reilu kuukausi takanapäin. Päässä on ehtinyt pyöriä monenlaisia ajatuksia saapumisesta tähän päivään saakka. Olen ehtinyt nauttia kaikesta ajasta, minkä olen voinut käyttää omiin projekteihin, ajatuksiin, Christopherin ja tovereiden kanssa pööpöilyyn ja uuteen kotiympäristöön tutustumiseen, mutta olen myös ehtinyt tuskastua työnhaun hankaluuteen, lievään ulkopuolisuuden tunteeseen ja asioiden hoitamisen ja kielen monimutkaisuuteen. On ollut niin onnellista ja niin epävarmaa samaan aikaan. On aika avartava kokemus olla maahanmuuttaja. Ihan silleensä hyvällä tavalla avartava. Ja mikäpä sen mukavampaa, kuin jauhaa näistä tuntemuksista muiden maahanmuuttajien kera. EDIT, myöhemmin samana päivänä: Speaking of the devil: olin juuri työhaastattelussa mielenkiintoiseen paikkaan ja pääsin toiseen vaiheeseen! Pelkkä tähän vaiheeseen p...

Päivät vierähtää niin kauhian nopeasti, että meinaa unohtua mokomat blogipäivitysten kirjoitukset -  mutta täällä ollaan edelleen! Työnhaun ja opiskelun lisäksi kirjan kuvittaminen, satunnaiset retket, neulominen ja yleinen seurustelu ovat pitäneet mukavan kiireisenä. Ei sillä, ettenkö haluaisi saada niitä ok-palkattuja päivätöitäkin, mutta olihan se jo lähtiessä tiedossa, että en tule välttämättä pääsemään ihan niin helpolla. Varsinkin, kun Covid sotkee täälläkin työmarkkinoita. Noh, ei se auta kuin sinnikkäästi jatkaa hakemusten raapustelua ja siinä ohessa jonkin uuden opettelemista! Ei jotain huonoa, ettei jotain hyvääkin. Aika on todellakin arvostamisen arvoista.  Tänään aloitin päiväni AutoCADin opiskelulla, jonka lomassa kävin koiran kanssa juoksemassa lähitunturilla sekä soitin pari puhelua parin mielenkiintoisen työpaikan perään. Tässä iltapäiväauringon paisteessa kahvitaukoa pitäessä on mainio sauma kirjoittaa muutama rivi uudesta lähiretkikohteesta, Úlfarsfell-tuntur...

Viime viikonloppu oli aikas muikea. Tietenkin jo se, että voidaan porukalla touhuta asioita nukkumaanmenoaikaa katsomatta on kivaa, mutta jos noihin päiviin sisältyy retki, hyvää ruokaa ja vielä kaiken lisäksi ylläri... Ah! Koetan näin jälkikäteen koota viikon takaisia tunnelmia.  Mosfellin valloitus Menneen lauantain hitaan aamun jälkeen, päätimme lähteä Christopherin kera katsastamaan jonkun läheisistä patikointireiteistä. Hyödynsimme lahjaksi saamaani retkeilyreittikarttaa ja valikoimme kohteeksi pienen ajomatkan päässä sijaitsevan Mosfellin. Koira kyytiin ja menoksi!  Lähdettiin kiertämään noin neljän kilometrin lenkkiä vastapäivään. Heti alkuun pääsimme ihastelemaan pientä kanjonia, jonka jälkeen seurasi kävelyä kapealla reunuksella sen vierellä. Suunta kuuitenkin loivasti ylöspäin. Islanti päätti antaa meille ripauksen aurinkoa kannustamaan nousua. Nautin tietenkin täysin siemauksin jokaisesta potentiaalisesta D-vitamiinintuotantohetkestä, jonka täällä saa, mukaan lukien...